Miten kerrot tarinasi?

Olen muistellut jouluviikolla terapeuttia, joka muutti elämäni.

En halunnut muistella jouluviikolla terapeuttiani, olin valmistautunut aivan toisenlaiseen joulunviettoon.

Olin tilannut siianmätiä ja samppanjaa, sain nestemäistä, tahmeaa Panadolia. Pari väärää diagnoosia, epäonnistuneita kanyylien laittoja ja iholle tulevaa resurssien puutetta. Empatiaa, viestejä ystäviltä, tosi paljon itkua ja rintaa puristavaa huolta. Neljä loputtomalta tuntuvaa unetonta yötä ja sitten, vihoviimeisenä, saapui toivo ja helpotus.

Miten tämän tarinan sitten kertoisin, sitä minä pohdin. Kun on paljon syitä olla kiitollinen, mutta samaan aikaan on myös hetkiä jolloin on epätoivoinen, vihainen ja aivan loppu. Kumpi saa tai ottaa vallan?

Palaan pari vuosikymmentä taaksepäin, hetkeen joka muutti asenteeni elämää kohtaan. Se oli aikaa, kun juuri kukaan ei puhunut terapiasta, silloin reittiopas oli yhtä kuin irti revitty karttasivu, laskut maksettiin pankissa ja tarpeelliset puhelinnumerot muistettiin ulkoa.

Olin silloin melko ahdistunut, pelokas, hukassa ja hauras kuin parmesaanikeksi. Sain paniikkikohtauksia ja rajoitin itseäni elämästä. Piirtelin kauhuskenaarioita kaikesta. Terapeuttini voivotteli rinnallani ja hoki, että kaikenlaista se sinäkin olet joutunut kokemaan. Nähdään ensi viikolla. Sinne meni rahat ja mitään en oikein saanut. Me ei oltu terapeutin kanssa minkään valtakunnan match, hän rakasti kuunnella ja minä rakastin märehtiä.

Jonkin onnellisen sattuman vuoksi päätin vaihtaa terapeuttia, se oli hyvä päätös. Me ymmärsimme nimittäin toisiamme heti ensimmäisestä istunnosta lähtien, emmekä tavanneet kovinkaan monta kertaa, kun olin jo päässyt ahdistuksesta. Tai oikeammin, olin alkanut ajatella paremmin.

Uusi terapeutti istui edessäni ja kysyi että mikä minut tuo luokseen.

Valitin hänelle vesilasin ja Nessujen äärellä elämääni ja ahdistusta ja epävarmuutta, itsesääliä ja pelkoja. Pikakelasin traumat, lupasin palata jokaiseen syvemmin. Hän keskeytti muutaman minuutin kuunneltuaan minut melko itsevarmasti, kuitenkin kohteliaasti. Nousi seisomaan, otti käteensä mustan tussin ja astui valkotaulun ääreen.

Hän sanoi, että sinulla on Hanna itselläsi kaikki valta siinä, miten päätät kertoa tarinasi. Kaikille on sattunut jotain paskaa, mutta sillä ei ole väliä. Katsotaan nyt eteenpäin.

Voit kertoa, että heräsit aamulla myöhässä koska herätyskello ei soinut, kahvi oli loppu, et ehtinyt bussiin ja myöhästyit töistä. Veronpalautusta ei tullut ja kaikki liksa meni, naapuri käristi jauhelihaa joka haisi ällöttävältä rappukäytävässä ja illalla särki päätä, pyykkikone hajosi ja kaikki oli minua vastaan.

Tai voit kertoa, että nukuit hiukan pankkiin, sait hyvän aamulenkin kun juoksit töihin ja nautit kahvin työpaikan piikkiin. Palkkapäivänä maksoit monta laskua, eli sait maksettua haluamistasi palveluista ja tuotteista. Menit ystävän kanssa iltakävelylle kirjastoon ja nautit lähikaupasta ostetun keltalaputetun lasagnen illalliseksi, löysit onneksesi yhden kipulääkkeen kun menkkahedari saapui säestämään nukkumaanmenoa, keräsit kauniiseen kestokassiin kaikki lakanapyykit ja käytit ne taloyhtiön pesutuvassa ja nukahdit puhtaisiin lakanoihin lukiessasi tunteita herättävää kirjaa.

Ja nuo kertomasi pienet tarinat tekevät sinun elämäsi kaaren, sen ison tarinan, jolla on merkitystä.

Boom! Heräsin ja havahduin. Ymmärsin miten suuri viisaus tuossa taululle piirtämässään (tai oikeastaan hän piirsi vain kaksi epämääräistä kaarta ja kertoi tarinan) oli.

Sen istunnon jälkeen päätin, että minä itse kerron minun tarinani. Suuri lause, elämän mullistava oikeastaan.

Arjessa mukavaa on aina esillä oleva pölynimuri (joka muuten hajosi marraskuussa, en ole ehtinyt reklamoida) ja silitetyt lautasliinat, paidat ja no, silitän melkein kaikki vaatteet. Ostin itselleni joululahjaksi uuden Brabantian höyrysilityslaudan.

Palataan takaisin tähän jouluun. Joonas oli päättänyt pestä ennen joulua saunan ihan kunnolla, Mäntysuovalla ja juuriharjalla. Mietin kaiken säädön keskellä, että kai sitä aikansa voisi suurperheessä paremminkin käyttää, mutta onneksi pidin suuni kiinni. Siitä kun oli tuleva minun ydinmuistoni, en tosin tiennyt sitä vielä.

Petasin aattoaamuna sänkyämme, joka on alakerrassa, takkahuoneessa. Takkahuoneesta on käynti takapihalle, kylppäriin ja saunaan. Avasin ulko-oven takapihalle ja heilutin painavaa tuplapeittoa niin, että ojentajissa tuntui. Ulkoa työntyi sisään pakkanen, saunasta tulvi makuuhuoneeseen puhdas tuoksu. Ja kun annoin peitolle kyytiä, nämä kaksi taivaallista asiaa - pakkasilma ja puhdas sauna - löivät kättä. Ja se tuoksu olikin hetki, kun silmäkulma kostui ja olin niin onnellinen, etten voinut muuta kuin istua sängylle ja itkeä vähän.

Seuraavana päivänä alkoi sairaalarumba, joka loppui eilen. Mitä päätän muistaa tästä joulusta? Mitä päätän kertoa tästä joulusta? Kerron ainakin sen, miten ihanalta tuoksuu pakkanen ja Mäntysuopa yhdessä, jouluaaton aattona. Ja muistelen ja kerron sitä niin usein ja innolla, että kaikki muu saa luvan jäädä sen varjoon.

Nyt siirrytään varjosta valoon.

Ostin kotiimme kaksi ladattavaa &Tradition Flowerpot -valaisinta, niistä on ollut iloa enemmän kuin osasin uskoakaan. Vaeltavat ruokapöydästä kirjahyllyyn, takan reunalle, sohvapöytään, lastenhuoneeseen.

Kuvassa myös Shepherd´s Pie, jonka salarakas on pikkelöity jalapeno. Testatkaa!

Nyt päästään asiasta kukkaruukkuun.

Luin joskus jostain (kaikki lähteet ovat kadonneet ruuhkavuosiin), että kun astut tilaan, viet sinne aina mukanasi jotakin, halusit tai et. Sitä ajattelen usein, ja yritän käydä paikkoihin, tiloihin, seurueisiin ja hetkiin hyvillä mielin, tai ainakin avoimin mielin.

Olet sitä, mitä teet toistuvasti. Viisauden lähde on samassa paikassa kuin edellisenkin.

Riittänee viisauksista, siirrytään vinkkeihin.

Vinkkejä te rakastatte, tiedän sen! Nyt lähdetään kylään ja jäädään mieleen.

Jos haluat viedä tuliaisia, joita aivan varmasti jokainen arvostaa, mutta harva raskii ostaa, osta Aêsopin Post-Poo Dropseja. Arki on välillä sitä itseään, mutta sen voi ylevöittää näinkin pienellä eleellä.

Toinen vinkki, jos olet saanut kutsun kylään. Lähetä juhlien järkkääjälle kukkakimppu pari päivää ennen juhlia - kirjoita saatteeksi, miten iloinen ja kiitollinen olet kutsusta ja miten hienoa on nähdä. Jäät ikuisesti mieleen.

Tämä alla oleva kuva on jouluaaton aatolta, kun katoin joulupöytämme valmiiksi ja avasin sielunsiskoltani saamani lahjan. Jouluruusu leikkona saapui kummin kera kotiimme kuopuksen synttärinä.

Se oli unohtumaton joulu.

Pakkasia, puhtautta ja rauhaa alkavaan vuoteen!

Ps. hyaluronihappo on tolkuttoman vaikea lausua.